040 5617929

 

 

Näytelmän valmistumista odottaessamme päätimme esitellä teatterimme jäsenistöä syksyn mittaan sivuillamme haastatteluiden muodossa. 

 

Tule mukaan tutustumaan ihanaan porukkaamme!

 

Kuudentena henkilöhaastatteluvuorossa:

Pirjo-Riitta Forsström

 

Videolla Pinkki kertoo kokemuksistaan ja rooleistaan vuosien varrella sekä teatteriharrastuksen tärkeydestä. 

 

Kuvat: Paula Koskelainen-Nordberg

Viidentenä henkilöhaastatteluvuorossa:

Paula Koskelainen - Nordberg

 

Valokuvassa näytelmässä Aarresaari, kreivittären roolissa vuonna 2020. 

 

Kuva: Timo Vilokkinen

Olen ollut Tapanilan Työväen Näyttämön toiminnassa mukana vuodesta 2006.

Ensimmäinen näytelmä, jossa olin mukana oli Molièren: Lääkäri vastoin tahtoaan. Olin tuolloin syksyllä puhelimitse yhteydessä näyttämön johtokuntaan, jotka toivottivat minut tervetulleeksi näyttämölle. Kauden roolit oli jo jaettu, mutta tehtävää löytyisi kuitenkin aina lavastuksessa ja järjestelijänä. Lopulta kävikin kuitenkin niin, että minulla oli kaksi roolia: mykkä tytär ja vanha akka, joiden lisäksi olin vielä ensimmäisen puoliajan kuiskaajana. 

 

Teatteriharrastus on mahtava ja antaa joka elämänalueella paljon. Yhteisöllisyys teatterilaisten kesken on ihan omaa luokkaansa: toiminnassa on mukana samanhenkisiä ihmisiä, joilla on yhteinen päämäärä. Myös sitoutuminen toimintaan tuo yhteisöllisyyttä ja aina kokee olevansa omiensa joukossa.

Tapanilan Työväen Näyttämöllä ei ole harrastelijoita, vaan harrastajia, jotka kantavat vastuun ja sitoutuvat toimintaan. Lisäksi käytämme ammattiohjaajia. 

Näytteleminen ja toisen nahkoihin sukeltaminen on itsensä voittamista, joka ajoittain vaatii omalta mukavuusalueelta poistumista. Parasta ovat esitykset ja yleisö, joka saapuu meitä seuraamaan. Yleisön mukana eläminen sekä puheensorina ennen esityksen alkua virittää näyttelijän tunnelmaan.

 

Koko kausi on eräänlainen prosessi:

Aloitetaan ns. tyhjästä, on näytelmä ja ohjaaja, joka luotsaa näyttelijöitä suorituksiin ja joskus jopa ylittämään itsensä.

Aloitetaan lukuharjoituksilla, sitten ollaankin pian jo lavalla harjoittelemassa kohtauksia. Eikä aikaakaan, kun ollaan vuoden vaihteessa ja esitykset alkavat tammi-helmikuun vaihteessa.

 

Mieleenpainuvin roolini on Niskavuoren naisissa tehty Ilona, joka on isoin rooli, minkä olen tehnyt ja jossa jouduin todella haastamaan itseni.

Erityisesti myös muistelen Agatha Christien Hiirenloukkua, jossa naiset tekivät kaksoisroolituksen. Silloin pääsi myös itse nauttimaan esityksestä katsojana ja lisäksi sai lisäoppia näyttelijältä, joka teki saman roolin kanssani. Aarresaari -näytelmässä minulla oli myös herkullinen rooli juonittelevana kreivittärenä. Toki olen pitänyt jokaisesta roolistani ja luonut niihin henkilökohtaisen suhteen.

 

Mieleeni on jäänyt erityisesti yksi tapahtuma:

Näytelmä oli Siunattu hulluus. Yksi nuori naisnäyttelijä sairastui ja ohjaaja soitti n. klo 11:00 ja kysyi, pystynkö näyttelemään nuoren tytön roolin omien roolieni lisäksi. Minun ei tarvinnut edes miettiä asiaa, ja olimmekin heti klo 12:00 näyttämöllä harjoittelemassa ja katsomassa puvustusta. Esitys alkoi klo 15:00, jonka lisäksi näytäntö oli loppuunmyyty. Kahdessa esityksessä paikkasin roolin, joka sujui odotetusti ja mieleen jäi vielä, kun joku katsoja kysyi "Kuka paikkasi ketä?"

 

Joskus on ollut tilanteita, että on jouduttu esitysten aikana reagoimaan nopeasti: tavaroita menee rikki, on teipattu vaatteita päälle, kun vetoketju rikkoutuu, lavaste on ollut kaatua tai sivuverho ratkennut, mutta aina näistä tilanteista on selvitty teatteriperheen yhteistyöllä. 

 

 

Kuvat: Timo Vilokkinen

Neljäntenä henkilöhaastatteluissa vuorossa:

Tapio Jaakola 

 

Videolla Tapsa, teatterimme tekniikkavelho ja -vastaava, kertoo hiukan omasta taustastaan ja mitä kaikkea hän on päässyt tehtävässään. 

 

Kuvat: Paula Koskelainen-Nordberg

Kolmantena henkilöhaastatteluvuorossa:

Timo Blomfeldt

 

Valokuvassa keskellä näytelmässä Setä Tuomon Tupa, roolina Setä Tuomo vuonna 2019. 

  

Teksti: Tarja Koskela

Teatteria ja mosalaisuutta jo kolmannessa sukupolvessa

 

Timon teatteriharrastus alkoi näyttelijäkurssilta, jossa hän oli ainoa mies 14 naisen joukossa! Siitä pitäen tämä Mosassa syntynyt ja koko ikänsä asunut mies on viihtynyt näyttämöllä, nyt jo 25 vuotta.

 

Vaikka oikeastaan Timolla teatteri ja mosalaisuus kulkevat suonissa ihan veren perintönä, sillä jo Timon isoisä, Arthur Blomfeldt, sekä tämän pojat, Timon isä Rolf ja setä Oke, myöhemmin tunnettu nimellä Oke Tuuri, olivat sekä mosalaisia että teatterintekijöitä.  Isoisän ja isän jälkiä seuraten Timo on Tapanilan Työväen Näyttämön kantavia voimia, niin näyttämöllä kuin hallinnossakin. Puheenjohtajan nuijaa hän on heilutellut jo yli 15 vuotta. Puheenjohtajana hän myös sai kutsun presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle vuonna 2009, kun näyttämö täytti 100 vuotta.

 

Reviisorista Setä Tuomoon

Timo on ehtinyt vuosien varrella näytellä monessa jutussa. Mieluisimpina muistuvat mieleen Nikolai Gogolin Reviisori, Aimo Vuorisen Vodkaturistit ja Agapetuksen Hilman päivät, kaikki Keijo Franckin ohjauksia. Näyttelemisessä mielenkiintoista ja kiehtovaa on päästä eri henkilöiden nahkoihin ja tilanteisiin, sellaisiin, joihin ei omassa elämässä koskaan törmäisi. Ja hyvä porukka on tärkeä, sellainen, jonka kanssa on turvallista ja mukavaa harrastaa teatteria, ja sellainenhan Tapanilan Työväen Näyttämön porukka on.

 

Jotkut näytelmät jättävät syvän tunnejäljen, sellainen on Ari Wahlstenin ohjaama Setä Tuomon tupa, jota esitettiin vuonna 2019. Timo näytteli Setä Tuomoa, orjaa, joka myydään ja joutuu jättämään perheensä ja kokee lopuksi surkean kohtalon. ”Se oli aika rankka rooli. Koskettava. Tunteita tulee vieläkin pintaan”, kertoo Timo ja on silmin nähden liikuttunut mieleen tulvivista muistoista. ”Mutta sitten kun näytös on ohi, niin se on sitten siinä, rooli ei jää päälle”, toteaa Timo.

 

Roolin tekemiseen kuuluu roolihenkilön tekstin opettelu ja sitä Timo tekee mielellään lenkillä äänen höpöttäen. Myös rooliasulla on iso merkitys siihen, miten hahmo alkaa rakentua, siksi rooliasu on hyvä saada jo harjoitusten alkuvaiheessa. Setä Tuomon hahmon synnystä Timo kertoo: ”Housut ja paita päälle, käsineet käteen ja pipo päähän, niin se oli siinä, siitä lähettiin”. Timo ei tunnustaudu jännittäjäksi, vaikka myöntääkin, että aina pieni jännitys on paikallaan.  ”Keskittyminen on siinä, kun revin lippuja ovella ja toivotan yleisön tervetulleeksi”, kertoo Timo, joka kantaa oman roolinsa lisäksi vastuuta niin yleisön viihtyvyydestä kuin koko työryhmän tsemppauksesta kuhunkin esitykseen. Jokaiselle yleisölle esitys on ainutkertainen, siksi koko ryhmä laittaa aina parastaan. ”Tykkään siitä kun esitetään”, sanoo Timo.

 

 

Kuvat: Paula Koskelainen-Nordberg

Toisena henkilöhaastatteluissa vuorossa:

Mariina Kortesmäki 

Videolla Mariina kertoo hiukan omasta taustastaan ja mitä kaikkea teatterin kulisseissa voikaan sattua. 

 

Kuvat: Paula Koskelainen-Nordberg

Ensimmäisenä vuorossa:

 

Kati Savolainen

 

Valokuvassa näytelmässä Zorro, roolihahmonaan Donna de la Vega vuonna 2018. 

 

1.Milloin aloitit Tapanilan Työväen Näyttämöllä?  

Vuonna 2010.

 

2. Mikä oli ensimmäinen näytelmä jossa olit mukana?

Niskavuoren naiset 2010. 

 

3. Mikä kiehtoo näyttelemisessä?

Heittäytyminen toisen henkilön "nahkoihin", saa olla hetken joku muu kuin oma itsensä. Uuden opetteleminen ja itsensä haastaminen myös kiehtoo. Pitää opiskella vuorosanat ulkoa, tuntea näytelmä ja näyttelijäkollegat ja heidän roolinsa, olla osana ryhmää, jolla on yhteinen salaisuus. Se taitaa olla se teatterintaika, joka kiehtoo.  

 

4. Mikä on mieleenpainuvin kokemus?

Rakentaessa Siunatun hulluuden hevosen päätä vanhemmillani. Osallistin siis koko perheen teatteritalkoisiin ja kyllä tuli naurunremakat, kun hepan silmät saivat äidin vanhasta pullosudista silmäripset, koska kyseessähän oli Suomen hevonen, niin täytyyhän sen myös näyttää siltä!

 

5. Mitä harrastus antaa ja merkitsee sinulle?

Heittäytymistä, ajatukset pois töistä ja elämän murheista, samanhenkisiä ihania ihmisiä ympärillä.

 

6. Miten päädyit Tapanilan Työväen Näyttämölle?

Näyttelijäkollega Paavo Vaittisen kautta. Olimme yhdessä 90-luvulla Lähiöteatterissa, jonka jälkeen teimme myös yhdessä omakustanteisia leffoja ja kiersimme avustajina eri tv-sarjoissa ja elokuvissa. Paavo otti yhteyttä pitkän ajan jälkeen ja houkutteli takaisin mukaan näyttämötaiteen pariin. Iso kiitos Pavelle siitä!

 

7. Mikä on lempirooli tai näytelmä jonka olet tehnyt?

Lempinäytelmäni on ollut Reviisori, koska pidän estetiikasta ja mielestäni näytelmän yksi merkittävä osa on lavastus ja puvustus. Reviisorissa nämä mielestäni onnistuivat hienosti. Rooleistani en osaa arvottaa mitään ylitse muiden. Kaikki roolini ovat olleet kiinnostavia tehdä.

 

8. Mitä haluat sanoa, tai vinkkejä henkilöille jotka miettivät teatteriharrastusta?

Tulee mieleen vain yksi sana ja se on SITOUTUMINEN. TTN:ssä harkat alkavat elokuussa 2 krt/vko ja kestävät seuraavat 6 kk. Näytäntökausi on tammikuun loppu-maaliskuu, jolloin kaikki viikonloput + jotkin torstait ja perjantait ovat näytäntöjä, yleensä yht. 15 näytöstä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että harjoituksissa on aina (pääsääntöisesti) oltava paikalla sekä näytäntöaikana vkonloput (sekä ne torstait ja perjantait) vietetään teatterilla. Vastineeksi tästä saa upean harrastuksen ammattiohjaajan luotsaamana, ihania samanhenkisiä ystäviä ja mikä tärkeintä, heittäytymistä oman arjen ulkopuolelle.

 

9. Onko joku rooli jonka haluaisit päästä tekemään?

Olen aina ollut kreikkalaisen/roomalaisen mytologian fani ja kiinnostunut antiikin historiasta. Haluaisin olla joku Olympos-kukkulan jumalattarista tai jumalista tai vaikka Ceasarin juonitteleva vaimo! Lisäksi olisi mahtava rakentaa antiikin aikainen atmösfääri Tapanilaan.

 

10. Mitä muuta haluat kertoa?

TTN on rakas paikka ja yhteisö, jossa on upeita teatteri-ihmisiä. Omat työt 2-vuorotyössä eivät toistaiseksi anna mahdollisuutta olla mukana toiminnassa muuten kuin olla hengessä mukana, käydä katsomassa joka vuosi näytelmä, toimittaa mahdollisuuksien mukaan tarpeistoa/puvustusta ja auttaa talkoissa. Olette rakkaita! 

 

 

 

Kuvat: Paula Koskelainen-Nordberg