Ari Wahlsten, ohjaus ja dramatisointi
Robert Louis Stevenson
AARRESAARI 2020
– raha maailmaa pyörittää-
Rahaa! Rahaa! RAHAA! Nyt sitä on käsien ulottuvilla, ja aarteen perään säntää sekalainen sakki, johon kuuluu sekä maineeltaan kunniallista väkeä että silkkoja seitsemän meren rosvoja.Kaiken keskiössä seilaa Jim Hawkins -niminen nuorukainen, joka joutuu elämänsä pyöritykseen ja tiukkojen valintojen eteen: raha vai kunniallisuus, lojaalisuus vai petturuus?
Vapaasti käännetyn ja modernisoiden dramatisoidun näytelmän R.L. Stevensonin klassikkokirjasta voi halutessaan katsoa joko ihmisen ahneuden ja moraalin häilyvyyden tutkielmana tai aivan puhdasverisenä seikkailuna – tai jopa seikkailun parodiana.
Ari Wahlsten ohjaus ja dramatisointi
SETÄ TUOMON TUPA 2019
- teos, joka muutti maailmaa-
Tule ja näe Harriet Beecher-Stowen klassikkoteos Tapanilan Työväen
Näyttämön railakkaana tulkintana, joka on täynnä riemukasta satiiria ja hiuksia
nostattavia käänteitä.
Kun bostonilainen kustantaja maaliskuussa 1852 julkaisi Setä
Tuomon tuvan ensimmäisen painoksen, olivat ihastuneet lukijat ostaneet
viikossa loppuun koko 5000 niteen erän. Saman vuoden lopussa Setä Tuomon
tupa oli levinnyt 300 000 kappaleena kaikkialle Yhdysvaltoihin herättäen
suunnatonta innostusta mutta myös raivokasta ja kiihkeää vastustusta.
Euroopassa teoksella oli vielä suurempi menestys. Englannissa
sitä oli vuoden 1852 lopussa myyty yli miljoona kappaletta – saavutus
jonka vain Raamattu ja hartauskirjat ylittivät. Ranskassa se julkaistiin
viitenä eri laitoksena, ja Saksassa siitä ilmestyi 75 painosta. Jo 1852 Setä
Tuomon tupa käännettiin italian, espanjan, tanskan, ruotsin, hollannin,
flaamin, saksan, puolan ja unkarin kielille. Suomeksi teos ilmestyi ensi kerran
1865.
Setä Tuomon tupa on teos, joka muutti maailmaa. Se vaikutti
ratkaisevasti sekä USA:n mustien orjien vapauttamiseen että Pohjois- ja
Etelävaltioiden välisen ns. orjasodan puhkeamiseen ja tätä kautta orjuuden
lakkauttamiseen koko maailmassa.
Näyttämöllä päästetään irti elämän koko kirjo:
neuvokkuus, julmuus, riemu, murhe, turhamaisuus, rohkeus, pelkuruus ja toivo.
Tule seuraamaan vapautensa puolesta kamppailevien mustien sekä heidän
pelottomien valkoihoisten auttajiensa huikeaa seikkailua orjavoutien ja
ihmiskauppiaiden parissa. Mitä kaikkea tapahtuukaan, ennen kuin tarinan
sankarit vihdoin pääsevät turvaan vainoojiltaan Pohjoisvaltioihin, missä
orjuutta ei tunneta.
Ari Wahlsten : ZORRO 2018
Ohjaus ja käsikirjoitus: Ari Wahlsten
Kun Zorron hahmo ensimmäistä kertaa esiintyi suurelle yleisölle
lyhyessä lehtitarinassa vuonna 1920, se oli itse asiassa ensimmäinen
nykyaikainen supersankari. Muista kaltaisistaan poiketen Zorro ei jahdannut
rikollisia, vaan vastusti paikallista mätää hallintoa ja esivaltaa, joten hän
oli eräällä tavalla myös vallankumoussankari. Zorro oli kuitenkin siviilissä
yläluokkainen Diego de la Vega, mutta missään ei ole selvitetty, miksi tämä
ylhäinen grandi olisi puolustanut köyhiä peoneita näin kiihkeällä ja
poikkeuksellisella tavalla. Nyt nähtävä näytelmä kertoo syyn myös siihen.
Asetelma antaa tilaisuuden kokeilla uudella tavalla termin ”koko
perheen näytelmä” rajoja. Yleensä koko perheen näytelmä tarkoittaa vahvasti
lapsille suunnattua puputupunaa, jota aikuiset tulevat katsomaan lähinnä lasten holhoajina. Seikkailu- ja vallankumoustarinan yhdistelmä tarjoaa kuitenkin aikuisille mahdollisuuden katsoa näytelmää aivan omistakin lähtökohdista.
Zorro mallia 2018 on siis koko perheen näytelmä, jossa eri
katsojaryhmät on huomioitu poikkeuksellisella tavalla. Tervetuloa kokemaan
itse, kuinka paljon eri ikäluokille perinteisesti suunnattua tavaraa voi
lomittaa ja kuljettaa samassa tarinassa kokonaisuuden siitä kärsimättä, vaan
pikemminkin niin, että kokonaisuus mehevöityy ja tulee mielenkiintoisemmaksi.
ZORRO
Tarinoita Zorrosta on kerrottu maailmanlaajuisesti jo vuodesta
1919 saakka, eikä pirteän sankarin miltei satavuotinen taival ota katketakseen.
Nyt se jatkuu Tapanilan Työväen Näyttämöllä alkuvuodesta 2018.
Zorro on Espanjan hallitseman Kalifornian mätää hallintoa
vastustava naamioitu kostaja, joka on siviilissä yläluokkainen don Diego de la
Vega. Taitavana miekankäyttäjänä ja kettumaisen juonikkaana Zorro pystyy kerta toisensa jälkeen nöyryyttämään vastustajansa ja kohoaa vallankumoussankariksi kansan tarinoissa.
Zorro – aikuisten näytelmä lasten makuun ja juniorille suunnattu
seikkailu, josta varttuneemmatkin voivat nauttia
Arto Paasilinna : UKKOSENJUMALAN POIKA 2017
Ohjaus ja dramatisointi: Ari Wahlsten
Riemastuttava, ilkikurinen satiiri
Uuden näytelmäversion kantaesitys!
Suomalaiset ovat hylänneet vanhat jumalansa, joten sydämistynyt
Ukko Ylijumala ottaa mallia kristinuskosta ja lähettää poikansa Rutjan maan
päälle käännyttämään kansaa.
Rutja vaihtaa hahmoa hissukan maanviljelijä Sampsa Ronkaisen
kanssa ja ryhtyy tomerasti toimeen. Hän pistää ensin sekaisin pienen Penteleen
kylän, matkustaa sitten Helsinkiin, hankkii opetuslapsia ja tekee salamoivia
ihmetekoja.
Värikkäiden käänteiden jälkeen hän perustaa yksityisen hourulan ja
alkaa ihmeparantaa suomalaisten mieliä kääntäen ne samalla Ukkosenjumalalle
suopeiksi. Jos lopputulos on isälle mieleen, Rutja saa palata juhlittuna
sankarina takaisin Pohjantähden luo, suomalaisten omaan taivaiseen
valtakuntaan. Mutta kuinka tässä hullunhauskassa myllytyksessä lopulta
käy?
AGAPETUS: HILMANPÄIVÄT 2016
Ohjaus: Keijo Franck
Tapanilan Työväen Näyttämö on tunnetusti luottanut
klassikkonäytelmiin, usein vielä kotimaisiin - niin tänäkin vuonna.
Ohjelmistossamme on Agapetuksen Hilmanpäivät. Tapahtumat sijoittuvat
melko hiljaiseen kirkonkylään. Paikallisia voimatekijöitä ovat Osuuskauppa, Apteekki, Posti ja Tuomarila. Ja tietenkin Vapaaehtoinen
Palokunta. Osuuskaupan hoitaja Kalervo on juuri palannut Palokursseilta,
onhan hän myös VPK:n palopäällikkö! Kalervo on intoa täynnä
tarkoituksenaan kertakaikkiaan uudenaikaistaa ammutustoiminta.
Tähän asti palokunnan toiminta on ollut sekavaa ja sattumanvaraista.
Kalervon aikomuksena on poistaa sekavuudet palokunnasta.
Kaikki alkaa Kalervon vaimon Hilman nimipäiviltä. Paikalle saapuu myös uusi nuori tuomari. Ja tietenkin koko kylän kerma! Mutta, mutta enpä
paljastakaan enempää juonesta. Sen voin taata, että vauhtia ja vaarallisia
tilanteitä riittää! Eikä tämä ennen niin hiljainen kirkonkylä ole enää entisellään
näiden tapahtumien jälkeen! Agapetus on mestari pelaamaan äärinkäsityksillä. Ja niitä tässä näytelmässä riittää!
Agatha Christie : Hiirenloukku 2015
Ohjaus: Keijo Franck
Kirjailija Agatha Christietä pyydettiin kirjoittamaan jotain
kuningatar Maryn 80-vuotisjuhliin. Näin syntyi näytelmän edeltäjä,
kuunnelma nimeltään "Kolme Sokeaa Hiirtä" Se oli
puolituntinen ja esitettiin toukokuun lopulla 1947. Kuningatar Mary oli
suuri Christie-ihailija! Muutama vuosi myöhemmin Christie teki kuunnelman
pohjalta kokoillan näytelmän, "Hiirenloukku". Sitä on
esitetty vuodesta 1952 Lontoossa ja menestys jatkuu edelleen! Tarinalla on
todellisuuspohja. Samantapainen rikosvyyhti oli tullut ilmi muutamaa vuotta
aiemmin.
"Hiirenloukku" on täysverinen Christie-dekkari. Se
antaa jatkuvasti vihjeitä mahdollisista murhaajista ja rikollisista, jotka
useimmat osoittautuvat vääriksi. Tapahtumapaikkana on juuri toimintaansa
aloitteleva täysihoitola vanhassa rähjässä kartanossa. Sinne hakeutuu
mitä moninaisin, sekava vierailijakunta, joilla lähes kaikilla on jotain
salattavaa tai peiteltäviä asioita menneisyydessään.
Täytynee sanoa, että on lähes mahdoton kirjoittaa kovin kattavasti
tästä näytelmästä, paljastamatta juonta! Joten, nauttikaa Agatha Christien
loistavasta dramatiikasta. Ja Christie on esittänyt toiveen, että
nähtyänne näytelmän, ette paljastaisi siitä mitään niille, jotka eivät ole sitä
nähnyt
Aimo Vuorinen: Votkaturistit 2014
Ohjaus: Keijo Franck
Edellinen Tapanilan Työväen Näyttämön projekti, Aimo Vuorisen
näytelmä Poikani venäläinen vaimo, yllätti jopa meidät tekijät
saavuttamallaan suunnattomalla suosiolla. Sekä yleisömäärän, että myönteisen
palautteen ansiosta. Oli tästä syystä helppo tarttua samaisen kirjailijan
ehkäpä vielä tunnetumpaan näytelmään: Votkaturistit.
Sen lienee nähnyt puolet suomalaisista pääosin
kesäteatteriesityksenä. Ja Votkaturistit on alunperin kirjoitettu
ulkotilassa esitettäväksi. Mutta mikä oudointa, tässä näytelmässä lähes kaikki
kohtaukset tapahtuvat sisällä, joten oli varsin luontevaa sovittaa se
nimenomaan Tapanilan Työväentalolla esitettäväksi.
Lähtötilannehan on meistä lähes kaikille tuttu. Sattumanvarainen
porukka ahtautuu bussiin ja lähtee kohti tarunhohtoista Leningradia. Edullista
seuramatkailua. Eletään 70-luvun puoliväliä, Neuvostoliitto on voimansa
tunnossa, Kekkonen hallitsee Suomea vakaasti ja vasemmistolaisuus on
voimissaan.
Votkaturistiryhmästä löytyy läpileikkaus sen ajan Suomesta. On
duunaria, maisteria, pikkutilallista ja kaikkea näiden välistä. Ja tietenkin
se, jolle halvan votkan saanti aiheuttaa epävakaata olotilaa. Ja venäläisyyttä
monissa sen ajan erityispiirteissä.
Votkaturistien myötä on mielenkiintoista ja hauskaa
seurata, kuinka ennestään toisiaan tuntemattomasta matkaseurueesta kehittyy
ryhmä. Jopa ajatus ”kaveria ei jätetä” voimistuu.
Vaikka teemme katsauksen neljänkymmenen vuoden takaiseen
maailmaan, niin pohdittavaa siitä, mikä tässä kaikessa on niin merkittävästi
kohentunut. Talousjärjestelmiä kumoutuu, mutta ihminen ja ihmisten väliset
suhteet muuttuvat kovin hitaasti. Ja mihin suuntaan?
Voin jälleen kerran taata riemukasta menoa, yllättäviä käänteitä
ja ehkäpä kaikki Votkaturistit kuitenkin pääsevät lopulta onnellisesti
kotiin. Ja tämä kaikki Tapanilan Työväen Näyttämön loistavien näyttelijöiden esittämänä!
Aimo Vuorinen: Poikani venäläinen vaimo 2013
Ohjaus: Keijo Franck
Näytelmäkirjailija Aimo Vuorinen tunnetaan ennenkaikkea meidän suomalaisten jaitäisen naapurimme suhteita käsittelevistä teoksista.
”Votkaturistit” lienee tästä aihepiiristä tunnetuimpana ja
eniten esitettynä näytelmänä.
Myös ”POIKANI VENÄLÄINEN
VAIMO” käsittelee tätä samaa aihepiiriä.
Mitä kaikkia solmuja syntyy, kun Matin (majuri evp.)
ja Sylvin (teräväkielinen kotirouva) Janne-poika lähtee
Leningradiin opiskelemaan. Eletään Neuvostoliiton viimeisiä
vuosia, perestroikan aikaa. Maailmantalous rakoilee, mutta
kaikesta huolimatta Janne löytää itänaapurista morsiamen,
riemupakkauksen Ljuban. Ja kun tavan mukaan häihin saapuu myös joukko sukulaisia itärajan takaa, on keitos hämmentämistä vaille valmis.
Aimo Vuorinen marssittaa näyttämölle mitä omituisimman katraan eriskummallisia, ihastuttavia ja ehkä myös vihastuttavia henkilöhahmoja – tasapuolisesti molemmin puolin rajaa. Ennakkoluuloja synnytetään ja puretaan, kunnes lopulta kukaan ei enää tiedä varmasti, mikä on mitä ja kuka on kuka! Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Aapeli: Siunattu hulluus 2012
Ohjaus: Keijo Franck
Mitä kaikkea ehtikään matkalla tapahtua, kun kaksi omasta mielestään
varsin normaalia veljestä lähtee viemään kolmatta piirimielisairaalaan.
Kysymys on tietenkin Ana, Vilippus ja Elmeri Rummukaisesta. Aapeli on
tunnetulla taidolla maalannut meistä suomalaisista aivan oman näköisensä
humoristisen, mutta tarkkanäköisen kuvan.
Tapanilan Työväen Näyttämö on taas tarttunut yhteen kirjallisuutemme
helmeen, ja tuo kaikkien nähtäväksi, millaisia me siivot suomalaiset oikeasti
olemme.
Aapeli (Simo Puupponen) tunnisti nurkkakuntaisuuden, ja sivalteli huumorin
keinoin ”itsestäänselvyyksiä”. matkalla Siunatussa hulluudessa hevospelillä
jossain Suomessa. Matkan varrella tavatut henkilöt ovat kaikki varsin
persoonallisia, mutta kirjailija kohtelee heitä lempeällä ja hellällä kädellä.
Vietän 30- vuotistaiteilijajuhlaani Siunatun Hulluuden merkeissä.
Tapanilan Työväen Näyttämöstä on vuosien varrella tullut minulle rakas
kotinäyttämö. En voisi kuvitella viettäväni juhlavuottani missään muualla.Poikkeuksellisesti näyttelen myös itse.
Nikolain Gogol: Reviisori 2011
Ohjaus: Keijo Franck
Tapanilan Työväen Näyttämö ei käsittele tänäkään vuonna Matti
Vanhasen lautakasahässäkkää, ei kanki-Kaikkosen säätiöproblematiikkaa, eikä
iki-ihanan viestintäministerin vastenmielisyyttä kirjeiden kantoon. Miksi
kävisimme käsiksi näin vähäpätöisiin ja laimeisiin aiheisiin, kun maailman
draamakirjallisuudesta löytyy paljon aineistoa, joka räjäyttää tajunnan.
Löysimme Nikolai Gogolin. Ja hänen hittinäytelmänsä REVIISORI!
Pieni venäläinen maalaiskaupunki nukkuu ruususenunta, kunnes
tietotoimistossa säpisee: paikkakunnalle on saapumassa korkea-arvoinen valtion
tarkastusviranomainen. Reviisori. Ja mitä tämä tieto saa aikaan. Paikallinen
virkamiehistö on takajaloillaan; onhan jokaisella isompia tai pienempiä
väärinkäytöksiä ja lahjusten vastaanottamisia.
Eletään tutulla ”maan” tavalla ja kekkuloidaan niin kuin parhaaksi
nähdään. Mutta kelpaisiko myös reviisorille raha ja lahjonta? Ymmärtäisikö hän
oman parhaansa ja katsoisi sivuitse väärinkäytöksiä?
Pulma on paha ja ratkaisu löytyy, mutta minkälainen. Ja kuka
huijaa ketä? Tämä kaikki selviää katsomalla Tapanilan Työväen Näyttämön
esityksen REVIISORI. Torvisoiton, kontrollikomiteoiden ja venäläisen taiteen
siivittämänä.
Siis REVIISORIN on kirjoittanut Nikolai Gogol, sovittanut
Sirkku Peltola ja paikallisiin olosuhteisiin kohdentanut näytelmän ohjaaja
Keijo Franck.
Tapanilan Työväen Näyttämön vankka klassikkosarja jatkuu
Niskavuoresta tutuksi tulleen raikkaan, iloisen ja tehtäviensä tasalla olevan
ensemblen esittämänä. Tänä keväänä. Ja turha inistä, jos et tätä näe. Nimittäin
tästä tullaan puhumaan muuallakin kuin kahvipöydässä ja valtioneuvostossa.
" Turha on peiliä syyttää, jos naama on vino"
Hella Wuolijoki: Niskavuoren naiset 2010
Ohjaus: Keijo Franck
Teatteri juhlisti viime vuonna satavuotista toimintaansa
esittämällä Wuolijoen vuonna 1950 kirjoittaman näytelmän Niskavuoren Heta.
Nyt Niskavuori-sarja saa jatkoa edelleen Keijo Franckin
ohjauksessa. Seuraavassa ohjaajan mietteitä Tapanilan tämän vuoden näytelmästä. Hella Wuolijoki oli sosialisti, suurtilallinen,
kulttuurivaikuttaja, poliittinen vanki – siis ristiriitainen persoona.Ehkä näistä lähtökohdista johtuen Hella Wuolijoen Niskavuori-sarjasta muodostui nopeasti myös suomalaisen näytelmäkirjallisuuden klassikko.
Tuskin kukaan tietää kuinka monta kertaa Niskavuoria on esitetty
maamme teattereissa. Aika monesti, sillä tuntuu, että melkein kaikilla on
jonkinlainen suhde Niskavuoreen. Niskavuoren naiset on tarina lamavuosien jälkeisestä, sekavasta yhteiskunnallisesta tilanteesta mutta ennen kaikkea tarina kaksinaismoraalisuudesta, ihmissuhteista ja omistamisen ongelmallisuudesta. Vanha aika jää väistämättä taakse, uudet aatteet
ja ajatukset valtaavat. Ainoastaan vanha emäntä turvautuu entiseen,
hän kamppailee väistämättömiä muutoksia vastaan. Niskavuoren naiset ovat hyvin nykyaikainen näytelmä. Sen ihmiskuvat ovat tuoreita ja ajattomia.
Siksi Niskavuoren naiset on klassikko.
Hella Wuolijoki: Niskavuoren Heta 2009
Ohjaus: Keijo Franck
Kuluvana vuonna Tapanilan Työväen Näyttämö täytti 100v, juhlallisuudet vietettiin 7.3.2009 Työväentalolla.
Maria Jotuni: Tohveli sankarin rouva 2008
Ohjaus: Keijo Franck
Olen pitkähkön teatteriurani aikana työskennellyt ohjaajana ja
näyttelijänä lukuisten kotimaisten klassikkonäytelmien, mutta nykydraaman
parissa. Aina kuitenkin palaan kovaan naiskolmikkoon: Minna Canth, Hella
Wuolijoki ja Maria Jotuni. Mikä näitä voimanaisia yhdistää? Mikä heissä vetää
vääjäämättä puoleensa? Vahva tinkimätön naiskuvaus! Jotunin sanoi:
" Te puhuitte pilaa, te näyttelitte taas jotakin näytöskappaletta.
Mikä kappale se on? Jos se on näytöskappale toisista, se on komedia, jos se on itsestä, on se tragedia."
Sanopa se selvemmin. Maria Jotunin kieli on aivan oma lukunsa suomalaisessa draamakirjallisuudessa. Vaikka se on lähes satavuotiasta, on se edelleen voimallisen ilmeikästä, eikä vähänkään vanhanaikaista.
Siinä yksi syy Jotunin asemaan klassikkona.
Tohvelinsankarin rouva käsittelee rakkautta, rahaa, ihmissuhteiden kiemuroita ja kuolemaa. Siinä on aihepiiri, joka on ikuinen ja ajaton. Huomaamme, että ihmissuku on ajan saatossa muuttunut perin vähän.
"TOHVELINSANKARIN ROUVA" on riemukas yhdistelmä edellä mainittuja aineksia, loistavan Tapanilan Työväen Näyttämön ensemblen esittämänä. Nauttikaa ja naurakaa! Itkeäkin saa!
Molièren: Lääkäri vastoin tahtoaan 2007
Ohjaus: Timo Loikkanen
Tapanilan Työväen Näyttämö esittää maaliskuussa 2007
Molièren komediaa “Lääkäri vastoin tahtoaan”.Näytelmä sijoittuu ajanjaksoon, jolloin Molière oli jo siirtynyt irvailemaan omaa säätyään, porvaristoa.
Pilkanteosta saavat osansa niin porvariston hillitty charmi kuin vallitsevat hierarkiatkin. Pääosassa on kuitenkin puoskarointi ja sillä ansaitseminen, joka lienee aiheena ajankohtainen myös tänään. Molière kirjoitti aina yleisölle, oli se yleisö sitten hoviväkeä tai tavallista kansaa.
Hän ei ollut mikään hienostelija vaan kirjoitti periaatteessa omaksi huvikseen ja ehkäpä juuri siksi hänen näytelmistään pidettiin ja pidetään yhä.
Tulet näkemään, mitä tapahtuu kun juoppo puunhakkaaja saa yhtäkkiä lääkärin statuksen ja käyttää tilannetta hyväkseen pitääkseen hauskaa oikein kunnolla.
